Finnish AEUUT 데살로니가전서 2장

Hyvät ystävät, tiedätte itse, miten tuloksellinen käyntimme teidän luonanne oli.

Vaikka meitä oli loukattu ja pahoinpidelty Filippissä juuri ennen Tessalonikaan tuloamme, Jumala antoi meille rohkeutta julistaa teidänkin luonanne samaa sanomaa avoimesti ja pelottomasti.

Tästä ymmärrätte, ettei meillä ollut mitään taka-ajatuksia, vaan olimme rehellisiä ja vilpittömiä.

Jumala on uskonut totuutensa julistamisen meidän tehtäväksemme. Emme muuta sanomaamme kuulijoiden mielen mukaan, sillä haluamme olla mieliksi vain Jumalalle, joka tuntee syvimmätkin ajatuksemme.

Tiedätte hyvin, ettemme missään vaiheessa yrittäneet mielistellä teitä, ja Jumala voi todistaa, ettemme tekeytyneet ystäviksenne palkan toivossa.

Kristuksen sanansaattajina olisimme kyllä ansainneetkin arvonantoa, mutta emme ole koskaan vaatineet sitä teiltä enempää kuin muiltakaan. Hoidimme teitä hellästi kuin äiti pientä lastaan,

sillä olitte meille rakkaita. Siksi olimme valmiit antamaan sanomamme lisäksi oman henkemmekin teitä auttaaksemme.

Muistatte varmaan, miten kovasti teimme työtä siellä ollessamme. Uurastimme yötä päivää ansaitaksemme elatuksemme, ettemme olisi olleet kenellekään taakkana julistaessamme siellä Jumalan hyvää sanomaa.

Voitte itse todistaa sen, minkä myös Jumala tietää: olimme ehdottoman rehellisiä teitä jokaista kohtaan.

Puhuimme teille rohkaisevasti kuin isä lapsilleen

ja pyysimme koko sydämestämme, että tuottaisitte arkielämällänne Jumalalle iloa ettekä häpeää. Onhan hän kutsunut teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

Kiitämme Jumalaa jatkuvasti siitä, että tajusitte meidän puhuvan hänen sanaansa eikä omiamme. Jumalan sanaahan se olikin, ja kun uskoitte siihen, sen vaikutus alkoi näkyä elämässänne.

Sitten saitte kokea samaa kuin Juudean seurakunnat: jouduitte kärsimään omien maanmiestenne vainoa.

Juutalaisethan ovat tappaneet ensin omat profeettansa ja sitten Herran Jeesuksenkin. Nyt he vainoavat meitä ja ovat ajaneet meidät sieltä pois. He vastustavat sekä Jumalaa että ihmisiä

yrittäessään estää meitä puhumasta pakanoille siitä, miten nämä voivat pelastua. Juutalaisten syntien määrä kasvaa, ja Jumalan vihan mitta alkaa täyttyä.

Rakkaat ystävät, meidän on nyt pakko olla teistä jonkin aikaa erossa, mutta olette aina lähellä sydäntämme ja tulisimme kovin mielellämme taas teitä tapaamaan.

Olimme jo lähdössä – minä, Paavali, kaksikin kertaa – mutta saatana esti matkamme.

Te tuotte elämäämme toivoa ja iloa ja olette kunniapalkintomme, kun yhdessä seisomme Jeesuksen edessä hänen palatessaan.