Finnish AEUUT Romans 8장

Nyt ei siis tuomita kadotukseen niitä, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia.

Eläväksi tekevä Pyhä Henki on vapauttanut minut, joka olen Jeesuksen oma, synnin ja kuoleman noidankehästä.

Kun ihminen ei pystynyt täyttämään käskyjä niin että olisi kelvannut Jumalalle, Jumala lähetti oman Poikansa ihmisenä kärsimään meidän tuomiomme ja uhraamaan oman henkensä meidän syntiemme tähden.

Jumalan tahto voi toteutua meidän elämässämme, jos Jumalan Henki johtaa meitä emmekä enää tottele pahaa vanhaa minäämme.

Ne, jotka antavat pahan hallita itseään, elävät omien mielitekojensa mukaan, mutta ne, joita Pyhä Henki hallitsee, elävät Jumalan tahdon mukaan.

Pyhä Henki johtaa meitä elämään ja rauhaan, mutta vanhan minän halujen toteuttaminen johtaa kuolemaan,

sillä meidän vanha, turmeltunut minämme vastustaa Jumalaa. Se ei ole vielä milloinkaan noudattanut Jumalan lakeja eikä tule noudattamaankaan.

Niitä, jotka vielä elävät turmeltuneen minänsä hallinnassa ja seuraavat sen pahoja mielihaluja, Jumala ei hyväksy.

Mutta te ette kuulu heidän joukkoonsa. Jos Jumalan Henki on teissä, niin hän hallitsee teitä. Ja muistakaa, että jos Kristuksen Henki ei asu ihmisessä, tämä ei ole Kristuksen oma!

Teidän ruumiinne kuolee kyllä kerran synnin tähden, mutta jos Kristus elää teissä, teidän henkenne elää, koska Kristus on saattanut teidät sovintoon Jumalan kanssa.

Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ja hän herättää Hengellään teidän ruumiinne jälleen eloon – samalla Hengellä, joka nyt asuu teissä.

Ystävät, meidän ei siis tarvitse tehdä sitä, mitä vanha, turmeltunut minämme vaatii meitä tekemään.

Jos te elätte vanhan minänne neuvojen mukaan, te eksytte ja tuhoudutte. Mutta jos Pyhän Hengen voimalla murskaatte sen kaikkine pahoine tekoineen, saatte elää.

Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.

Ette siis saa käyttäytyä kuin peloissaan matelevat orjat, vaan niin kuin Jumalan lapset, jotka on otettu hänen perheensä jäseniksi ja jotka sanovat häntä Isäksi.

Hänen Pyhä Henkensä todistaa meidän sydämessämme, että olemme Jumalan lapsia.

Koska olemme hänen lapsiaan, meillä on osuus hänen omaisuuteensa, sillä me saamme perinnöksemme kaiken sen, minkä Kristuskin perii. Mutta jos pääsemme kerran osallisiksi hänen kunniastaan, meidän on myös kärsittävä hänen kanssaan.

Eihän se, mitä me nyt kärsimme, ole mitään verrattuna siihen kirkkauteen, johon kerran Jumalan luona pääsemme.

Koko luomakunta odottaa toiveikkaasti sitä päivää, jolloin Jumala herättää lapsensa kuolleista.

Sinä päivänä ei ole enää kärsimystä eikä kuolemaa, jotka Jumalan käskystä nyt hallitsevat maailmaa vastoin sen tahtoa. Koko luomakunta pääsee ihanaan vapauteen synnistä ja kuolemasta yhdessä Jumalan lasten kanssa.

Mehän tiedämme, että tätä suurta tapahtumaa odottaa koko luomakunta – eläimiä ja kasveja myöten – sillä sen osana on sairaus ja kuolema.

Myös me kristityt kaipaamme lopullista vapautusta tuskista ja kärsimyksistä, vaikka meissä asuva Pyhä Henki antaa meidän jo nyt aavistaa tulevaa kirkkautta. Mekin odotamme innokkaasti sitä päivää, jona Jumala antaa meille uuden, täydellisen ruumiin.

Olemme toivossa pelastettuja. Eihän ihmisen tarvitse toivoa ja odottaa saavansa sitä, mikä hänellä jo on.

Me toivomme sellaista, mitä emme näe, ja odotamme sitä kärsivällisesti.

Samalla tavalla Pyhä Henki auttaa meitä joka päivä tuntiessamme uskomme heikkouden. Mehän emme edes tiedä, minkä puolesta ja miten meidän tulee rukoilla. Mutta Pyhä Henki rukoilee meidän puolestamme huokauksin, joita ei voi pukea sanoiksi.

Isä, joka tuntee kaikkien sydämet, kyllä tietää, mitä Henki meidän puolestamme rukoilee, sillä Pyhän Hengen rukoukset ovat sopusoinnussa Jumalan oman tahdon kanssa.

Tiedämme, että kaikki, mitä tapahtuu, vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka on hänen suunnitelmansa mukaan kutsuttu hänen omikseen.

Jumala on jo edeltäpäin tuntenut omansa ja päättänyt, että heistä tulisi samanlaisia kuin hänen Poikansa. Kristus on silloin esikoinen, ja hänellä on paljon sisaria ja veljiä.

Valittuaan meidät hän myös kutsui meidät luokseen, ja kun me tulimme, hän julisti meidät syyttömiksi, hyväksyi lapsikseen ja lahjoitti meille oman kirkkautensa.

Mitä me voimme tähän sanoa? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

Hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan luopui hänestä kaikkien meidän tähtemme – eikö hän siis lahjoittaisi meille kaikkea muutakin?

Kuka uskaltaa syyttää meitä, jotka Jumala on valinnut omikseen? Jumala on itse antanut meille syntimme anteeksi ja julistanut meidät syyttömiksi Jeesuksen teon tähden.

Kuka sitten voi tuomita meidät kadotukseen? Ei kukaan! Kristus kuoli ja nousi kuolleista meidän tähtemme. Taivaassa Jumalan oikealla puolella hän rukoilee meidän puolestamme.

Kuka pystyy erottamaan meidät Kristuksen rakkaudesta? Kun olemme vaikeuksissa ja ahdingossa, kun meitä vainotaan tai vahingoitetaan – johtuuko se siitä, ettei hän enää rakasta meitä? Jos joudumme kärsimään nälkää, elämään kurjuudessa, vaaran tai kuoleman uhan alaisina – onko Jumala silloin hylännyt meidät?

Ei, sillä Raamattu sanoo, että hänen tähtensä meidän on oltava valmiit kuolemaan minä hetkenä tahansa – olemme kuin lampaat, jotka on tuotu teurastettaviksi.

Kaikesta tästä huolimatta saamme loistavan voiton Jeesuksen tähden, sillä hän rakasti meitä niin paljon, että kuoli puolestamme.

Olen varma siitä, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Siihen ei pysty kuolema eikä elämä, eivät enkelit – eivät edes helvetin vallatkaan voi tehdä mitättömäksi Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Ei meidän nykyinen ahdistuksemme, ei epävarma tulevaisuus,

eivät henkivoimat – ei mikään tässä maailmassa eikä koko maailmankaikkeudessa voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, jota hän on osoittanut antamalla meille Herramme Jeesuksen Kristuksen.