Finnish AEUUT 로마서 4장

Aabraham on juutalaisten kantaisä. Miten edellä korostamamme uskon merkitys näkyy hänen suhteestaan Jumalaan? Jos Aabraham sai Jumalan suosion hyvien tekojensa tähden, niin hänellä oli syytä olla ylpeä, mutta ei Jumalan edessä.

Raamattuhan sanoo, että Aabraham uskoi Jumalaa, ja tämän uskon vuoksi Jumala hyväksyi hänet omakseen.

Mutta eikö Aabraham kaikilla hyvillä teoillaan ansainnut pääsyä taivaaseen? Ei, sillä pelastusta ei ansaita teoilla, se on lahja. Ja mikä lahja se olisi, jos se voitaisiin ansaita hyvän elämän avulla? Jumalalle riittää syntisen usko – hän hyväksyy omakseen jokaisen, joka turvautuu häneen.

Kuningas Daavid puhui tästä kuvatessaan onnelliseksi sitä ihmistä, jonka Jumala ilman hänen omaa ansiotaan julistaa syyttömäksi.

»Onnellisia ovat ne, joiden synnit on annettu anteeksi ja poistettu», hän sanoi.

»Miten riemuitseekaan ihminen, jota Herra ei enää vaadi tilille synneistä.»

Entä tuleeko tämä onni sitten vain niiden osaksi, jotka uskovat Kristukseen mutta samalla noudattavat myös juutalaisten lakia? Vai saavatko sen myös ne, jotka eivät noudata juutalaisten sääntöjä, vaan ainoastaan turvautuvat Kristukseen? Miten kävi Aabrahamin? Jumala hyväksyi hänet hänen uskonsa tähden. Tapahtuiko se yksin uskosta vai sen vuoksi, että hän myös noudatti juutalaisten sääntöjä?

Vastaus löytyy toisesta kysymyksestä: milloin Jumala otti Aabrahamin omakseen? Se tapahtui ennen kuin hänestä tuli juutalainen – ennen kuin hänet ympärileikattiin.

Ympärileikkaaminen oli sen merkkinä, että Aabraham jo uskoi ja että Jumala jo oli hyväksynyt hänet. Aabraham on siis niiden hengellinen isä, jotka uskovat niin kuin Aabraham ja pelastuvat noudattamatta juutalaisten säädöksiä.

Aabraham on myös ympärileikattujen juutalaisten hengellinen isä. Eivät ympärileikkausmenot siis heitäkään pelasta, sillä Aabraham kelpasi Jumalalle yksin uskonsa tähden, ennen kuin hänet oli ympärileikattu.

Jumala lupasi siis antaa koko maailman Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Jumala ei tehnyt sitä sen vuoksi, että Aabraham noudatti hänen lakejaan, vaan siksi, että Aabraham uskoi Jumalan pitävän lupauksensa.

Jos siis vielä väitätte Jumalan lupauksen koskevan niitä, jotka ovat »tarpeeksi hyviä», niin väitätte samalla, ettei hänen uskoville antamallaan lupauksella ole mitään merkitystä ja että uskominen on mieletöntä.

Asian ydin on tämä: kun me yritämme päästä Jumalan lapsiksi elämällä hänen lakiensa mukaan, emme pysty noudattamaan niitä ja ansaitsemme siis Jumalan vihan. Ihminen voi elää rikkomatta lakeja vain silloin, kun niitä ei ole!

Jumalan lupaama pelastuminen siis otetaan vastaan uskolla – ilmaisena lahjana. Me saamme sen riippumatta siitä, noudatammeko juutalaisten tapoja, jos uskomme niin kuin Aabraham, sillä uskoon kuuluvissa asioissa Aabraham on jokaisen ihmisen isä.

Juuri sitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, että Jumala teki Aabrahamista monien kansojen isän. Jumala ottaa jokaisesta kansasta omakseen kaikki ne ihmiset, jotka luottavat häneen niin kuin Aabraham. Tämän lupauksen on itse Jumala antanut – hän, joka herättää kuolleet ja joka tietää tulevat tapahtumat yhtä hyvin kuin menneet.

Kun siis Jumala lupasi antaa Aabrahamille pojan, jonka jälkeläisistä kerran tulee suuri kansa, Aabraham uskoi Jumalaa, vaikkei sellaisen lupauksen toteutuminen ollut mahdollisuuksien rajoissakaan!

Koska hänen uskonsa oli vahva, hän ei murehtinut sitä, että oli liian vanha tulemaan isäksi – olihan hän satavuotias – ja että hänen vaimonsa Saara, joka oli yhdeksänkymmentävuotias , oli myös aivan liian vanha saamaan lapsia.

Mutta Aabraham ei epäillyt, vaan uskoi Jumalaa. Hänen uskonsa ja luottamuksensa kasvoivat jatkuvasti, ja hän ylisti Jumalaa ihmeestä, ennen kuin se oli edes tapahtunutkaan.

Hän oli aivan varma siitä, että Jumala kykeni tekemään kaiken, mitä oli luvannutkin.

Aabrahamin uskon tähden Jumala hyväksyi hänet omakseen.

Tästä asiasta ei ole kirjoitettu vain Aabrahamin vuoksi.

Samalla tavoin kuin Jumala hyväksyi Aabrahamin, hän hyväksyy myös meidät, kun me uskomme häneen, joka herätti kuolleista Herramme Kristuksen.

Jeesus kuoli, että me saisimme syntimme anteeksi, ja hänen ylösnousemuksensa takaa sen, että Jumala on ottanut meidät lapsikseen Kristuksen teon tähden.