Onko Jumala nyt siis hylännyt kansansa ja työntänyt juutalaiset luotaan? Ei suinkaan! Muistatte kai, että minäkin olen juutalainen, Aabrahamin jälkeläinen ja Benjaminin suvun jäsen.
11:2
대기
Ei, Jumala ei ole heittänyt kelvottomana luotaan omaa kansaansa, jonka hän valitsi jo aikojen alussa. Muistatteko, mitä Raamatussa tästä asiasta sanotaan? Profeetta Elia syytti juutalaisia Jumalan edessä.
11:3
대기
Hän puhui Jumalalle siitä, kuinka juutalaiset olivat surmanneet profeettoja ja hajottaneet maahan Jumalan alttareita. Elia väitti, ettei koko maassa ollut hänen lisäkseen enää yhtään ihmistä, joka rakasti Jumalaa, ja nyt hänenkin henkeään uhattiin.
11:4
대기
Muistatteko, mitä Jumala vastasi? Hän sanoi: »Ei, et sinä ole ainoa. Sinun lisäksesi on vielä seitsemäntuhatta ihmistä, jotka rakastavat minua eivätkä ole palvelleet epäjumalia.»
11:5
대기
Tämä pitää paikkansa nytkin. Eivät kaikki juutalaiset ole kääntäneet selkäänsä Jumalalle. Jumala on hyvyydessään valinnut muutamia, jotka ovat jääneet jäljelle.
11:6
대기
Heidän pelastumisensa riippuu siis Jumalan hyvyydestä – ei siitä, kuinka hyviä he ovat. Jos he ansaitsisivat pelastuksen omalla hyvyydellään, silloinhan se ei enää olisi Jumalan lahja.
11:7
대기
Suurin osa juutalaisista ei ole saavuttanut tavoittelemaansa Jumalan suosiota. Jotkut ovat sen saavuttaneet – ne, jotka Jumala on valinnut, – mutta toisten silmät on sokaistu.
11:8
대기
Raamattu viittaa tähän sanoessaan, että Jumala on turruttanut juutalaiset, sulkenut heidän silmänsä ja korvansa. Samoin on siis nytkin, ja niinpä he eivät ymmärrä, mistä me puhumme kertoessamme heille Kristuksesta.
11:9
대기
Myös kuningas Daavid kirjoitti samasta asiasta: »Heidän vaurautensa ja menestymisensä houkuttelevat heidät ajattelemaan, että kaikki on kunnossa heidän ja Jumalan välillä. Kaatukoot ja murskaantukoot he hyvyyksiensä alle.
11:10
대기
Tulkoot heidän silmänsä sokeiksi, niin että he eivät kykene näkemään, ja kulkekoot he aina selkä kumarassa.»